Moii.
Oon ollut pari
viikkoa hiljaiselolla blogin puolella, koska oon ollut tosi kipeä. Olin viikon
Hampurissa sairaalassa, jatkuvissa tutkimuksissa ja kovissa lääkityksissä.
Kunto oli pahimmillaan se, etten voinut edes istua pyörtymättä. Kipuja oli
sietämättömästi. Pahinta kuitenkin oli olla yksin uudessa maassa kipeänä, ilman
läheisiä ja rakkaita. Oon elänyt elämäni rankimman ja vaikeimman viikon, enkä
ollut varma miten siitä selvitään, mutta nyt siitä aletaan pikkuhiljaa olla
voiton puolella.
Sain kuitenkin
kaiken tämän elämän myrskyilyn jälkeen muistutuksen siitä, että mulla on
maailman paras sisko. Mun itkuisan ja epätoivoisen puhelun jälkeen Erika lensi
Hampuriin parin tunnin varoitusajalla ja ryntäsi sairaalaan mun tueksi. Kaikki
alkoi menemään sata kertaa paremmin heti sen jälkeen. Kunto alkoi kohentua
huimaa vauhtia.
Nyt oon jo paljon
paremmassa kunnossa. Tosin kirjoittaessani tätä istun lentokoneessa matkalla
Suomeen kolmeksi viikoksi. Mulla on tiistaina leikkausaika yksityisklinikalle
Helsingissä. Sitten sen jälkeen parantelen vointiani vanhempien ja siskon
luona.
Kolmas päivä
toukokuuta lennän näillä näkymin takasin Saksan "kotiin". Ohjelmassa
sen jälkeen on EVS-seminaari Dresdenissä. Sit palaan töihin. Ehdinhän mä
olemaan huimat 4 päivää töissä ennen tätä sairastumista…
Kirjoittelen taas kun oon tervehtynyt! Haluan kuitenkin korostaa, että mulle ei sattunut onnettomuutta eikä tämä liity mitenkään mun EVS-vapaaehtoistyöhön!! Kaikki on mun henkilökohtaiseen terveydentilaan liittyen.
Xoxo Tanja
