7. Amsterdam

Heyyyy!

Meillä oli täällä pääsiäisloma, pe-ma, joten mä päätin lähteä Ragiben kanssa Amsterdamiin!! Torstaina suoraan koulusta hypättiin bussiin, joka ajeli seitsemän tuntia Amsterdamiin. Huh, se oli kyllä sen verran pitkä matka et ihan heti en jaksa bussissa noin kauaa istua uudestaan. Oltiin siis illalla perillä siellä, ja meillä oli hostelli varattu ensimmäiseksi yöksi. Huoneessa nukkui yhteensä 7 ihmistä ja se oli oikein siisti ja hyvä paikka.

Meillä oli "pieni" ongelma, koska lähdettiin niin spontaanisti tonne reissuun, ettei meillä ollut seuraavaksi kahdeksi yöksi majapaikkaa. Hostellit oli tosi täynnä, koska oli pyhä ja Amsterdamissa oli silloin paljon festareita. Jos jossain oli tilaa, se maksoi 100-200e per yö per yksi henkilö - ihan hullua! Mentiin jo torstai iltana yhteen pubiin ja yritettiin kaveerata ihmisten kanssa ja kysellä majapaikkaa :D Seuraavana päivänä jatkettiin samaa rataa. Alettiin olla jo niin epätoivoisia ja pelättiin et nukutaan kadulla… joten kyseltiin kadulla ihmisiltä apua. Tiedän, vaarallista ja säälittävää, mutta ei meillä ollut paljoa vaihtoehtoja.

Tutkittiin myös Airbnb, jossa ihmiset vuokraa huoneita ja asuntoja tosi halpaan hintaan. Sieltäkin kaikki oli varattu loppuun. Ja tietty Couchsurfing, lähetettiin lähemmäs 80 viestiä eri ihmisille, että josko meille löytyisi paikka nukkua. No sitten viime tippaan saatiin yhteydenotto tältä sivustolta ja tadaa, majapaikka oli varmistettu. Käytiin heti viemässä tavarat sinne ja sit lähettiin hyvin mielin ulos.

Juhlittiin perjantai yö ja tavattiin uusia ihmisiä. Uskon että Haris jää pysyväksi ystäväksi mulle! Lauantai aamuna olinkin sitten kaiken muun lisäksi tosi kipeä. Oli kuumetta, yskä, flunssa, painetta poskionteloissa ja kipua keuhkoissa. Ääntä ei lähtenyt juurikaan. Viimeiset kaksi päivää menikin sitten vaan nukkuessa, ja sunnuntaina jouduin lähtee Amsterdamissa lääkäriin. Eli esimerkiksi mitään nähtävyyksiä en nähnyt koko reissulla :D

Joka tapauksessa, mulla oli tosi tosi tosi hauskaa! Nautin ja nauroin paljon. Kiitos matkaseuralle ja uusille ystäville!

Xoxo Tanja

6. First weeks in Hamburg

Moikkamoi!

Mä ajattelin vähän enemmän kertoa, et mitä mun elämään kuuluu täällä. Hirmuisesti on tapahtunut hyvää ja ihanaa. Elämä on opettanut mua näiden kolmen viikon aikana onnellisuudesta enemmän kuin koskaan. Mä nautin. Kaikki on niin hyvin, et välillä hiljenen yksin sängynnurkkaan ja tirautan pari kyyneltä. Ihan vaan sen takia, että en muista milloin viimeksi olisi tuntunut näin hyvältä. Tää on mun elämä nyt.

Mistä mun päivät on täällä nyt koostunut? Ensimmäinen kuukausihan mulla on nyt pelkkää intensiivikielikurssia. Eli paljon opiskelua ja opiskelua. Oon vieläkin tosi ujo puhumaan saksaa muiden kuullen, mut oon päättänyt että tässä on pakko rohkaistua ja alkaa vaan puhumaan. Haluan oppia tämän kielen oikeasti tosi hyvin. Mut paljon mä oon jo oppinut, ekat päivät koulussa oli ihan tuskaa kun en tajunnut mitään. Nyt tajuan lähes kaiken mitä opettaja hitaasti sanoo. Käyn siis A1/2 kurssia, en tosin tiedä miksi kun Erasmus+ Language Assessment sano mun tasoksi A2.

Muuten mun aika on mennyt Hampuriin tutustuessa. Olen käynyt ilmaisella kävelykierroksella täällä, oon käynyt itsenäisesti ja kavereiden kanssa katsomassa nähtävyyksiä. Läheskään kaikkea en ole vielä nähnyt, mut tässä on onneksi paljon aikaa. Yleensä mun päivä menee niin, et meen kouluun 8.50, pääsen klo 13, sitten meen kaupungille ja tuun illalla kotiin, syön ja opiskelen. Oon kokeillut myös Sportspass uhreilustudiota, jossa on 113 eri lajia kympin kuukausimaksulla. Kokeilin Fit Fight Basic tuntia, ja se oli niiiin raskasta mut siistiä. Tosi täydet päivät on ollut, eikä hirveästi ole ollut mahdollisuutta vaan makoilla kotona, mut se on hyvä!

Oon saanut ihan kivasti uusia kavereita. Tietty kämppikset, muut vapaaehtoset, pari au pairia näiltä seuduilta ja sit jopa paikallisia nuoria! Tänään olin sellaisessa Hampurin seksuaalivähemmistöryhmien tapaamisessa, ja siellä tapasin näitä paikallisia ja vähän muitakin maahan juuri muuttaneita. Oli tosi kivaa, mut otettiin ihanasti vastaan ja tulin tosi iloiseksi. Ihan varmasti meen uudestaankin sinne!! Kavereita ja hyvänpäiväntuttuja on tullut myös kun viikonloppuisin oon välillä juhlinut kaupungilla.

Kävin myös työpaikalla tutustumassa, mutta siitä lisää myöhemmin! Duunit alkaa kuitenkin 1.4.

Bis bald!

Xoxo Tanja

5. Here I am!

Hallo!

Alles super gut hier. Eli täällä tää maailmanmatkaaja on nyt! Enkä käsitä sitä vieläkään. Tiedän, että haasteita mahtuu tällekin matkalle, mutta silti voisin sanoa, että turhaan jännitin. Tosin jännitys on osa tätä matkaa ja se tekee tästä paremman. Kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin. Seuraavassa päivityksessä siitä lisää. Ja ainiin - päätin luopua englanniksi kirjoittamisesta. Se vie liikaa aikaa...

Ensin vähän parin viikon takaisia tunnelmia lentokentältä:

TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ. Täällä on jännittyneet tunnelmat. Istun portin 12 edessä, kuuntelen rauhoittavaa musiikkia ja kirjoitan. Mun lento lähtee kohta. Ja en osaa todellakaan kuvailla tämän hetkisiä fiiliksiä, koska pää on tyhjää täynnä ja samaan aikaan siellä vilisee tuhansia ja tuhansia ajatuksia. Mutta tässä mä olen. Valmiina lähtöön. Ja mä näytän teille kaikille et mä PYSTYN. Mä en alistu kuuntelemaan niitä kommentteja siitä, että en pärjää. Mä pärjään jos mä päätän niin ja nyt mä olen päättänyt niin lujemmin kuin koskaan.

Mitä tunteita mun päässä pyörii? Sekä positiivisia, että negatiivisia. Pahinta oli hyvästellä läheiset ja rakkaat. Tai no - eihän ne hyvästit ollu vaan vain moikkamoit hetkeksi. Mä oon kuitenkin vuoden poissa, ja se on pitkä aika. Mut mä selviän, vaikka mä epäilen itseäni ja kykyjäni aina niin paljon. Mutta sen ohjeen mä voin teille antaa, että älkää epäilkö liikaa, vaan luottakaa siihen, että juuri sinä pärjäät.

Tyttöystävälle oli pahinta sanoa moimoi. Itkin ja itkin ja itkin. Myös mun vanhemmat oli tyttöystävän lisäksi kentällä saattamassa. Rakkaudentäyteisiä halauksia kaikille teille, jotka olette pysyneet mun rinnallani. Äiti, isi, kulta, sisko, pikkupojat ja te ystävät, jotka tunnistatte itsenne tästä nimeä mainitsemattakin.

Nyt mulla on ihan rauhallinen olo, ainakin verrattuna siihen mitä se oli aiemmin. Mä hypin ja pompin aiemmin kuin idiootti ja kävelin hermostuksissani ympyrää mun pienessä yksiössä. Nyt vain istun portin edessä ja pari jännityksen ja onnen kyyneltä tipahtaa silmänurkasta. Oon tämmönen itkijä.

Voin kertoa, että tää tulee olemaan yksi mun elämän upeimmista asioista. Minä tiedän sen jo nyt, oikeasti. Kova ikävä jää, mutta mun on aika nyt elää sitä sellaista elämää mitä haluan.

Tää on tosi hurjaa. Jännitys tiivistyy…

Xoxo Tanja