Moikka kaikille.
Musta ei ole
sairastamisen takia kuulunut mitään. Oon ollut todella kipeä, siis pahemmin
kuin koskaan. Julkisesti tässä en ihan kaikkea tahdo kertoo, eli tutut ja
kaverit voi tulla kyselee tarkempia jos tahtoo. Mutta lyhyesti - leikkauksen
jälkeisiä vakavia tulehduksia on tullut kolme kappaletta. Oon suunnilleen
asunut sairaalassa. Suonensisäisillä ja suun kautta otettavilla antibiooteilla
olen ollut ainakin 5 viikkoa.
Mieli aivan törkeen
maassa tästä kaikesta. Ei meinaisi jaksaa enää tällaista. Mut pakko se on vaan
jaksaa. Ja onhan mulla myös syitä hymyillä.
Mutta mun unelma
kaatui tähän ainakin tältä osin. En lähtenyt takaisin Saksaan, vaan tein
päätöksen kuntoutua täällä kotona Suomessa. Täällä mulla on paljon enemmän
läheisiä kuin Saksassa. Joten koen paranemisen helpommaksi täällä. Ja kun ei
ole edes takeita siitä, että pystyisin jatkaa töitä Hampurissa nopeasti.
Mutta eräs viisas
ihminen sanoi, että maailma ei tähän kaadu. Ja toinen viisas ihminen muistutti,
että unelmille on monia eri polkuja, ja mun tilaisuus tulee vielä joku toinen
kerta. Kaikki toi on totta. Tietty itsetunnolle oli kova kolaus, et en pärjännytkään.
Mut kyl tää tästä, valoa kohti.
Kiitos siitä, että
sain useat upeat viikot Saksassa. Kielitaito kehittyi vähän, näin maailmaa ja
ennen kaikkia sain ystäviä. Mun sydämestä jäi palanen sinne. Kiitos.
Xoxo Tanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti