sunnuntai 22. toukokuuta 2016

The end

Moikka kaikille.

Musta ei ole sairastamisen takia kuulunut mitään. Oon ollut todella kipeä, siis pahemmin kuin koskaan. Julkisesti tässä en ihan kaikkea tahdo kertoo, eli tutut ja kaverit voi tulla kyselee tarkempia jos tahtoo. Mutta lyhyesti - leikkauksen jälkeisiä vakavia tulehduksia on tullut kolme kappaletta. Oon suunnilleen asunut sairaalassa. Suonensisäisillä ja suun kautta otettavilla antibiooteilla olen ollut ainakin 5 viikkoa.

Mieli aivan törkeen maassa tästä kaikesta. Ei meinaisi jaksaa enää tällaista. Mut pakko se on vaan jaksaa. Ja onhan mulla myös syitä hymyillä.

Mutta mun unelma kaatui tähän ainakin tältä osin. En lähtenyt takaisin Saksaan, vaan tein päätöksen kuntoutua täällä kotona Suomessa. Täällä mulla on paljon enemmän läheisiä kuin Saksassa. Joten koen paranemisen helpommaksi täällä. Ja kun ei ole edes takeita siitä, että pystyisin jatkaa töitä Hampurissa nopeasti.

Mutta eräs viisas ihminen sanoi, että maailma ei tähän kaadu. Ja toinen viisas ihminen muistutti, että unelmille on monia eri polkuja, ja mun tilaisuus tulee vielä joku toinen kerta. Kaikki toi on totta. Tietty itsetunnolle oli kova kolaus, et en pärjännytkään. Mut kyl tää tästä, valoa kohti.

Kiitos siitä, että sain useat upeat viikot Saksassa. Kielitaito kehittyi vähän, näin maailmaa ja ennen kaikkia sain ystäviä. Mun sydämestä jäi palanen sinne. Kiitos.


Xoxo Tanja

lauantai 16. huhtikuuta 2016

8. The heaviest week of my life

Moii.

Oon ollut pari viikkoa hiljaiselolla blogin puolella, koska oon ollut tosi kipeä. Olin viikon Hampurissa sairaalassa, jatkuvissa tutkimuksissa ja kovissa lääkityksissä. Kunto oli pahimmillaan se, etten voinut edes istua pyörtymättä. Kipuja oli sietämättömästi. Pahinta kuitenkin oli olla yksin uudessa maassa kipeänä, ilman läheisiä ja rakkaita. Oon elänyt elämäni rankimman ja vaikeimman viikon, enkä ollut varma miten siitä selvitään, mutta nyt siitä aletaan pikkuhiljaa olla voiton puolella.

Sain kuitenkin kaiken tämän elämän myrskyilyn jälkeen muistutuksen siitä, että mulla on maailman paras sisko. Mun itkuisan ja epätoivoisen puhelun jälkeen Erika lensi Hampuriin parin tunnin varoitusajalla ja ryntäsi sairaalaan mun tueksi. Kaikki alkoi menemään sata kertaa paremmin heti sen jälkeen. Kunto alkoi kohentua huimaa vauhtia.

Nyt oon jo paljon paremmassa kunnossa. Tosin kirjoittaessani tätä istun lentokoneessa matkalla Suomeen kolmeksi viikoksi. Mulla on tiistaina leikkausaika yksityisklinikalle Helsingissä. Sitten sen jälkeen parantelen vointiani vanhempien ja siskon luona.


Kolmas päivä toukokuuta lennän näillä näkymin takasin Saksan "kotiin". Ohjelmassa sen jälkeen on EVS-seminaari Dresdenissä. Sit palaan töihin. Ehdinhän mä olemaan huimat 4 päivää töissä ennen tätä sairastumista…







Kirjoittelen taas kun oon tervehtynyt! Haluan kuitenkin korostaa, että mulle ei sattunut onnettomuutta eikä tämä liity mitenkään mun EVS-vapaaehtoistyöhön!! Kaikki on mun henkilökohtaiseen terveydentilaan liittyen.

Xoxo Tanja

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

7. Amsterdam

Heyyyy!

Meillä oli täällä pääsiäisloma, pe-ma, joten mä päätin lähteä Ragiben kanssa Amsterdamiin!! Torstaina suoraan koulusta hypättiin bussiin, joka ajeli seitsemän tuntia Amsterdamiin. Huh, se oli kyllä sen verran pitkä matka et ihan heti en jaksa bussissa noin kauaa istua uudestaan. Oltiin siis illalla perillä siellä, ja meillä oli hostelli varattu ensimmäiseksi yöksi. Huoneessa nukkui yhteensä 7 ihmistä ja se oli oikein siisti ja hyvä paikka.




Meillä oli "pieni" ongelma, koska lähdettiin niin spontaanisti tonne reissuun, ettei meillä ollut seuraavaksi kahdeksi yöksi majapaikkaa. Hostellit oli tosi täynnä, koska oli pyhä ja Amsterdamissa oli silloin paljon festareita. Jos jossain oli tilaa, se maksoi 100-200e per yö per yksi henkilö - ihan hullua! Mentiin jo torstai iltana yhteen pubiin ja yritettiin kaveerata ihmisten kanssa ja kysellä majapaikkaa :D Seuraavana päivänä jatkettiin samaa rataa. Alettiin olla jo niin epätoivoisia ja pelättiin et nukutaan kadulla… joten kyseltiin kadulla ihmisiltä apua. Tiedän, vaarallista ja säälittävää, mutta ei meillä ollut paljoa vaihtoehtoja.




Tutkittiin myös Airbnb, jossa ihmiset vuokraa huoneita ja asuntoja tosi halpaan hintaan. Sieltäkin kaikki oli varattu loppuun. Ja tietty Couchsurfing, lähetettiin lähemmäs 80 viestiä eri ihmisille, että josko meille löytyisi paikka nukkua. No sitten viime tippaan saatiin yhteydenotto tältä sivustolta ja tadaa, majapaikka oli varmistettu. Käytiin heti viemässä tavarat sinne ja sit lähettiin hyvin mielin ulos.

Juhlittiin perjantai yö ja tavattiin uusia ihmisiä. Uskon että Haris jää pysyväksi ystäväksi mulle! Lauantai aamuna olinkin sitten kaiken muun lisäksi tosi kipeä. Oli kuumetta, yskä, flunssa, painetta poskionteloissa ja kipua keuhkoissa. Ääntä ei lähtenyt juurikaan. Viimeiset kaksi päivää menikin sitten vaan nukkuessa, ja sunnuntaina jouduin lähtee Amsterdamissa lääkäriin. Eli esimerkiksi mitään nähtävyyksiä en nähnyt koko reissulla :D




Joka tapauksessa, mulla oli tosi tosi tosi hauskaa! Nautin ja nauroin paljon. Kiitos matkaseuralle ja uusille ystäville!










Xoxo Tanja

tiistai 22. maaliskuuta 2016

6. First weeks in Hamburg

Moikkamoi!




Mä ajattelin vähän enemmän kertoa, et mitä mun elämään kuuluu täällä. Hirmuisesti on tapahtunut hyvää ja ihanaa. Elämä on opettanut mua näiden kolmen viikon aikana onnellisuudesta enemmän kuin koskaan. Mä nautin. Kaikki on niin hyvin, et välillä hiljenen yksin sängynnurkkaan ja tirautan pari kyyneltä. Ihan vaan sen takia, että en muista milloin viimeksi olisi tuntunut näin hyvältä. Tää on mun elämä nyt.


Mistä mun päivät on täällä nyt koostunut? Ensimmäinen kuukausihan mulla on nyt pelkkää intensiivikielikurssia. Eli paljon opiskelua ja opiskelua. Oon vieläkin tosi ujo puhumaan saksaa muiden kuullen, mut oon päättänyt että tässä on pakko rohkaistua ja alkaa vaan puhumaan. Haluan oppia tämän kielen oikeasti tosi hyvin. Mut paljon mä oon jo oppinut, ekat päivät koulussa oli ihan tuskaa kun en tajunnut mitään. Nyt tajuan lähes kaiken mitä opettaja hitaasti sanoo. Käyn siis A1/2 kurssia, en tosin tiedä miksi kun Erasmus+ Language Assessment sano mun tasoksi A2.


Muuten mun aika on mennyt Hampuriin tutustuessa. Olen käynyt ilmaisella kävelykierroksella täällä, oon käynyt itsenäisesti ja kavereiden kanssa katsomassa nähtävyyksiä. Läheskään kaikkea en ole vielä nähnyt, mut tässä on onneksi paljon aikaa. Yleensä mun päivä menee niin, et meen kouluun 8.50, pääsen klo 13, sitten meen kaupungille ja tuun illalla kotiin, syön ja opiskelen. Oon kokeillut myös Sportspass uhreilustudiota, jossa on 113 eri lajia kympin kuukausimaksulla. Kokeilin Fit Fight Basic tuntia, ja se oli niiiin raskasta mut siistiä. Tosi täydet päivät on ollut, eikä hirveästi ole ollut mahdollisuutta vaan makoilla kotona, mut se on hyvä!

Oon saanut ihan kivasti uusia kavereita. Tietty kämppikset, muut vapaaehtoset, pari au pairia näiltä seuduilta ja sit jopa paikallisia nuoria! Tänään olin sellaisessa Hampurin seksuaalivähemmistöryhmien tapaamisessa, ja siellä tapasin näitä paikallisia ja vähän muitakin maahan juuri muuttaneita. Oli tosi kivaa, mut otettiin ihanasti vastaan ja tulin tosi iloiseksi. Ihan varmasti meen uudestaankin sinne!! Kavereita ja hyvänpäiväntuttuja on tullut myös kun viikonloppuisin oon välillä juhlinut kaupungilla.




Kävin myös työpaikalla tutustumassa, mutta siitä lisää myöhemmin! Duunit alkaa kuitenkin 1.4.





Bis bald!

Xoxo Tanja

lauantai 19. maaliskuuta 2016

5. Here I am!

Hallo!

Alles super gut hier. Eli täällä tää maailmanmatkaaja on nyt! Enkä käsitä sitä vieläkään. Tiedän, että haasteita mahtuu tällekin matkalle, mutta silti voisin sanoa, että turhaan jännitin. Tosin jännitys on osa tätä matkaa ja se tekee tästä paremman. Kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin. Seuraavassa päivityksessä siitä lisää. Ja ainiin - päätin luopua englanniksi kirjoittamisesta. Se vie liikaa aikaa...


Ensin vähän parin viikon takaisia tunnelmia lentokentältä:

TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ. Täällä on jännittyneet tunnelmat. Istun portin 12 edessä, kuuntelen rauhoittavaa musiikkia ja kirjoitan. Mun lento lähtee kohta. Ja en osaa todellakaan kuvailla tämän hetkisiä fiiliksiä, koska pää on tyhjää täynnä ja samaan aikaan siellä vilisee tuhansia ja tuhansia ajatuksia. Mutta tässä mä olen. Valmiina lähtöön. Ja mä näytän teille kaikille et mä PYSTYN. Mä en alistu kuuntelemaan niitä kommentteja siitä, että en pärjää. Mä pärjään jos mä päätän niin ja nyt mä olen päättänyt niin lujemmin kuin koskaan.

Mitä tunteita mun päässä pyörii? Sekä positiivisia, että negatiivisia. Pahinta oli hyvästellä läheiset ja rakkaat. Tai no - eihän ne hyvästit ollu vaan vain moikkamoit hetkeksi. Mä oon kuitenkin vuoden poissa, ja se on pitkä aika. Mut mä selviän, vaikka mä epäilen itseäni ja kykyjäni aina niin paljon. Mutta sen ohjeen mä voin teille antaa, että älkää epäilkö liikaa, vaan luottakaa siihen, että juuri sinä pärjäät.

Tyttöystävälle oli pahinta sanoa moimoi. Itkin ja itkin ja itkin. Myös mun vanhemmat oli tyttöystävän lisäksi kentällä saattamassa. Rakkaudentäyteisiä halauksia kaikille teille, jotka olette pysyneet mun rinnallani. Äiti, isi, kulta, sisko, pikkupojat ja te ystävät, jotka tunnistatte itsenne tästä nimeä mainitsemattakin.

Nyt mulla on ihan rauhallinen olo, ainakin verrattuna siihen mitä se oli aiemmin. Mä hypin ja pompin aiemmin kuin idiootti ja kävelin hermostuksissani ympyrää mun pienessä yksiössä. Nyt vain istun portin edessä ja pari jännityksen ja onnen kyyneltä tipahtaa silmänurkasta. Oon tämmönen itkijä.

Voin kertoa, että tää tulee olemaan yksi mun elämän upeimmista asioista. Minä tiedän sen jo nyt, oikeasti. Kova ikävä jää, mutta mun on aika nyt elää sitä sellaista elämää mitä haluan.

Tää on tosi hurjaa. Jännitys tiivistyy…


Xoxo Tanja

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

4. The TO DO -list

Heissan kaikki ihanat!
Viikko. Aika sanaton olo. En tietyllä tavalla ole vieläkään sisäistänyt kaikkea tätä, vaikka varmaan pitäis. Mut sellanen loppurysäys tälle sisäistämiselle on varmaan se, kun pakkaan ja kun oon kentällä ja itken kun läheiset saattaa mua. Voi herranjestas, jännittää. No, yritän kertoa itselleni että kaikki tulee menemään tosi hyvin!
Nyt mä aattelin pölistä vähän TO DO -listasta, mikä varmasti kaikkien vapaaehtoisten kannattaa väsätä hyvissä ajoin ennen lähtöä. Ja myös toteuttaa jokainen kohta listasta! Uskon, että jokaisella vapaaehtoisella lista näyttää vähän erilaiselta, mutta ihan perusjutut tietty tulee hoitaa. Tää on siis nyt versio mun listasta.

Passi ja henkilökortti poliisilaitokselta.


Muista katsoa, että passi on koko reissun ajan voimassa ja pari kuukautta sen jälkeenkin. Itse ajattelin myös hankkia passin lisäksi henkilökortin ihan kaiken varmuuden vuoksi. Passit ja henkilökortit kannattaa hakea hyvissä ajoin, koska niiden valmistumisessa voi mennä viikkoja.
Pankkiasiat kuntoon, uusi pankkitili ulkomailta ja ilmoitus pankille muutosta.

Kävin itse juuri pankeissa ja keskustelin virkailijoiden kanssa siitä, mitä kannattaa tehdä pankkiasioille ennen lähtöä. Minulle suositeltiin sitä, että jokin luotettava läheinen saisi käyttöoikeuden tiliini reissuni ajaksi. Tämä siksi, että hätätilanteessa esimerkiksi rahansiirto ulkomaille tapahtuisi nopeammin suomalaisten pankkien sisällä. Myös suositeltiin tekemään valtakirja, jonka avulla tämä sama luottamuksellinen henkilö saisi tilattua sinulle helposti uuden pankkikortin vanhan kadotessa.


Mä myös avaan muuton jälkeen Saksassa itselleni uuden paikallisen tilin, johon mun EVS-koordinaattori voi lyhyemmällä viiveellä siirtää esimerkiksi ruoka- ja taskurahan. Muista myös, että jonkin verran omaa rahaa tulet mahdollisesti tarvitsemaan, eli pienet säästöt ois tosi jees!
Muuttoilmoitus Kelaan ja maistraattiin.

Itse siis laitan pysyvän osoitteen täksi vuodeksi vanhempieni luokse, ja väliaikaisen osoitteen Hampuriin. Eli kirjeet haluaisin ainakin itse tulevan Saksaan asti. Maistraattiin ja Kelaan muuttoilmoituksen voi hoitaa netissä tai soittamalla.
EVS-vapaaehtoisille eurooppalaisen sairaanhoitokortin hankkiminen.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti on Euroopassa toimiva kelakortti. Saat sillä hoitoa EU-maissa. Hanki se ennen lähtöäsi!
Puhelinliittymän mahdollinen sulkeminen ja uuden avaaminen ulkomailta.

Itse kävin Soneran konttorissa ja kyselin, että mikä tulee halvimmaksi, liittymä Suomesta vai Saksasta. He sanoivat, että muuton jälkeen kannattaa avata liittymä/ottaa prepaid Saksasta, etenkin, jos haluaa netin mukaan liittymään. Suomen liittymän voi joko sulkea tai liittymämuodon voi vaihtaa halvimmaksi (Soneralla 1,90e/kk) ja sitten kun tulee esimerkiksi kotiin lomalle niin on liittymä, jota voi sitten käyttää.
Terveydentila kuntoon ja mahdolliset lääkkeet kolmeksi kuukaudeksi mukaan.

Eli siis jos terveydessä on jotain huolta, niin muista käydä hyvissä ajoin lääkärissä täällä Suomen päässä ja hoitaa itsesi kuntoon, jotta jaksat työskennellä! Sinulla kuitenkin on vakuutus, joka kattaa hyvin terveydenhuoltokuluja ulkomaillakin, joten ei huolta. Jos syöt jotain lääkkeitä (allergialääkkeet tms), muista uusia resepti ja ottaa jokaisen lääkkeen säädöksien mukainen määrä lääkettä mukaasi, eli yleensä noin 3kk annos. Eli selvitä kuitenkin paljon saat tiettyä lääkettä kantaa mukanasi toiseen maahan.
Pakkaaminen.

Pakkaamisesta tulossa lähempänä lähtöä postaus!
Muiden ylimääräisten tavaroiden myyminen tai roudaaminen varastoon.

Ite ajattelin tässä alkaa pikavauhtia myymään ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, joista tiedän, että en niitä tarvitse reissussa enkä sen jälkeen. Kirppikset ja nettikirppikset on tosi hyvä paikka aloittaa tavaravuoren vähentäminen. Mitä et saa myytyä tai tiedät tarvitsevasi myöhemmin, roudaa ne varastoon.
Osta tarvitsemasi asiat mukaan reissuun.

Tarvitsetko kenties uuden ja isomman matkalaukun? Onhan sinulla toimiva puhelin ja tietokone, joilla pidät kotimaahan yhteyttä? Kamera, jolla ikuistat kokemuksesi? Myös joku pieni tuliainen kotimaastasi voisi olla koordinaattorillesi tai kämppiksillesi kiva yllätys.
Selvitä tiedot työpaikastasi, jotta tiedät, mihin varautua!

Minun työpaikastani tarkempi kuvaus myöhemmissä postauksissa.
Opettele kieltä.

Mä lähden Saksaan ja oon nyt opiskellu kieltä pari vuotta. Tosin suurin osa opitusta on päässyt unohtumaan peruskoulun jälkeen, mutta nyt aikuislukiossa olen yrittänyt muistella ja opiskella lisää. On oikeasti äärimmäisen tärkeetä osata kommunikoida edes alkeellisesti uudella kotikielellä. Tietty sinulle järjestetään kohdemaassa kielikurssi, ja ainakin mulla se kestää ensimmäisen kuukauden reissustani.
Tsekkaa onko sinulla tarvittavat rokotukset voimassa.

Etenkin jos menet ICYE-vapaaehtoiseksi Euroopan ulkopuolelle, on tämä äärimmäisen tärkeää. Mutta omasta terveyskeskuksesta tulisi selvittää onko kaikki jäykkäkouristukset ynnä muut voimassa vielä.
Laita koulu tauolle, ettet menetä opiskeluvuosia.

Itse käyn aikuislukiota Helsingissä, ja koululta painotettiin, että muista laittaa juuri ennen lähtöä koulu virallisesti tauolle toimistossa.
Tärkein: pakkaa mukaasi kiloittain hyvää ja reipasta mieltä!

Asenne kaikkeen on aina tärkein. Usko pärjääväsi.

Hello you lovely people!
One week. I'm speechless. It kinda hasn't sunk in yet, although I know it should. I think the last step to assimilating is when I pack my stuff and when my family brings me to the airport and I'm just crying.  Oh lord, I'm so nervous. Well, I'm trying to tell myself that everything will be fine! 
Now I think I should talk about the TO DO -list, which every volunteer should do before the takeoff - and execute every step of the list, too! I think that the list will look different with every volunteer, but these basic things are a must.
Passport and ID card from the police station.

So, you need to remember to check that your passport is valid for the whole year and few months after coming back too. I thought that I want to get an ID card too to have it in case of emergency. Passports and ID cards are good to order in time, because it takes time to make them.
Get your bank stuff safe and sound, get a new bank account from where you'll move and tell your bank that you're going to move abroads.

I was just at my bank here in Finland and I had a conversation with the bank clerk about my financial matters. They recommended me that some reliable family member should have an access rights to my bank account for one year. This because if I had an emergency situation, would the money transferring to abroads be faster in between Finnish banks. They also recommended, that it would be good to make a mandate, which allows this reliable person to order you a new bank card if the old one disappears.


And yep, when I arrive to Germany I will open a new bank account there, where my EVS-coordinator can send my food money with a shorter delay. Do remember, that you will need a little bit of your own money, so little savings would be awesome!


Report for amendment to Kela and magistrate.


This is only for people in Finland!!


Get European Health Insurance Card (EHIC) before leaving country.


Only to EVS-volunteers. With EHIC-card you can get doctor's help if you need.


Telephone subscription's temporary closing and opening a new one abroads.


Last week I was at Sonera's office and I asked which would be the cheapest option; a phone subscription from Finland or from Germany. They said, that after I leave I should open a new phone subscription from Germany or take a prepaid. Especially if you want to use the Internet in your phone too. You can close your Finnish phone subscription or change IT to the cheapest one (in Sonera 1,90e/kk) and when you visit your homecountry you'll have a working telephone subscription you can use.


To have a good health and to have all your medicines for three months.


So if you have troubles with your health, do remember to go to the doctor's in a good time in Finland. And take care of  yourself so you will have power to work! You will still have an insurance, which includes health expenses adroads, so don't worry. If you need to take some medicines, remember to renew your recipes and take the medicine with you. It's possible that there are limits to carry the medicine adroads, so become clear of how much you can take over the boarder.


Packing up.


Later you will have a script of what I'm packing up before I move!


Sell your excessive stuff and carry your other stuff to a storage.


I've thought that I urgently need to sell clothing and other stuff that I don't need in Germany or after that. Flea markets and for example Facebook fleas are a good way to start to decrease the mountain of stuff. Things that you can't sell or you know you'll need later – carry them to a storage.


Buy stuff you need with you abroads.


Do you maybe need a new and bigger suitcase? Do you have a workable phone and computer for keeping in touch with your family? A camera for saving your experiences? Maybe a little present from your homecountry to your coordinator and flatmates might be awesome. 


Become clear of the presentation of your volunteer working place so you will know what you need to prepare to!


More exact presentation of my working place in later writings.


Learn the language.

I'll move to Germany and now I've studied German for couple of years. But the most of what I learned I've forgotten after secondary school, but now in high school for adults I've tried to remember and learn more. It is the most important thing that you can communicate somehow. Of course you will have a language course in your destination country. My language course takes the first month of my year.

Check do you have all vaccinations you need.



This is important if you are ICYE-volunteer and going outside Europe. But still it's good to make clear that for example you tetanus vaccination still stands.


Put your school to break, so you don't lose your studying years.



I'm at adult high school in Helsinki, and my school adviced me to inform the office to put my school officially to break.

The most important: pack thousands of kilos of good and brave attitude with you!


Attitude is the most important thing. Believe in yourself.


xoxo Tanja

perjantai 12. helmikuuta 2016

3. The video call

Moii!

Mulla oli tossa pari päivää sitten videopuhelu mun kämppisten kanssa. Ja voin kyllä sanoo, että stressi ja jännitys väheni ton myötä ihan superpaljon. Nyt on enää sellainen sopiva kutkutus ja jänskätys vatsanpohjassa!

Voi että, mun kämppikset on niin ihania. Terkkuja teille jos luette tätä! Heitettiin paljon läppää ja naurettiin, tultiin heti juttuun tosi hyvin. Kerrottiin perusjutut itsestämme, ja kun esimerkiksi mun ikä paljastui niin ne vaan totesivat, että pitävät musta kyllä huolen. Heh, suloista sanoisinko :) Ja muutenkin he vakuuttelivat, ettei mun tarvitse stressata mistään, koska kaikki kyllä tulee järjestymään.

Juteltiin myös muun muassa siitä, kuinka nopeasti he oppivat saksan kielen. Ja mä oikeastaan hiukan hämmennyin kun kuulin, että ahkerimmat kielenopiskelijat pääsee C1 tasolle asti vuoden aikana. Se mun tietääkseni vastaa vuosien opiskelua, jopa ala-asteen alussa aloitettua vierasta kieltä. Eli aika jees, kun tuun Suomeen takaisin vuoden päästä, niin voin ottaa pari saksan kurssia muistin vetreyttämiseksi ja mennä kirjoittamaan sen - siis tosiaan pitkänä. Kyselin myös epävarmuudestani englanninkieltäni kohtaan, mutta he vain naurahtivat ja sanoivat ettei ole syytä huoleen.

He kertoivat myös, että viettävät joka viikonloppu vapaaehtoisten porukassa aikaa keskenään. Lisäksi kerran kuussa on ohjattua toimintaa. Ja kuulemma myös saamamme ruoka-, bussikortti- ja taskuraha riittävät ihan hyvin Hampurissa elämiseen. Se on hyvä, koska ei mulla omaa rahaa loputtomiin olisi! Etenkin kun aion tehdä melko paljon lyhyitä reissuja vapaapäivinä (suunnitelmista päivitystä myöhemmin).

Jees! 18 päivää. Jännää.




Heyyy!

A couple of days ago I had a video call with my flatmates. And I can tell you, that my stress got much less. Now it's only good excitement in the bottom of my tummy!

Oh well, my flatmates are so cool and awesome. Greetings to you guys, if you read this! We were joking and laughing tons, we got by so well. We told basic things about ourselves, and for example when they heard my age, they just said that they will take a good care of me. Haha, cute I think :) They reassured me that I don't need to stress, because everything will be fine.

We talked about how fast they learned the German language too. Actually I was a little confused, when I heard that the most hard-working students will get to the level C1 in one year. I think usually C1 means that you've studied years and years. So this is pretty cool, when I'll come back to Finland, I can take a few courses in German in high school and then I can do the final exam. I asked about my insecurity of my English skills too. They just laughed and said that I don't need to worry about it.

They told me that the volunteers spend time together every weekend. And we have some activities once a month. Aaaand the pocket money and other money that we will get for food and public transportation suffice pretty good. That's relieving, because my savings are not endless - especially because I will make many short trips when I have day off's (later more about it).

Yay! 18 days. So excited.

Xoxo, Tanja